Piti tehdä psykologian tunnille puolen sivun mittainen kirjoitus aihella alkoholisti äiti. Aihe oli aika hyvä joten päätin laittaa tämän myös tänne:

Alkoholisti äiti on vastuuton, eikä kykene huolehtimaan lapsistaan. Silti alkoholisti äidin lapsen mielestä, kauheinta voi olla se, että hän joutuisi pois äidin luota. Kuka äidistä sitten huolehtisi?

Monet alkoholisti äitien lapset ajattelevat olevansa vastuussa äidistään, vaikka sen pitäisi olla ihan toisinpäin. Ei lapsen kuulu huolehtia äidistään, vaan äidin lapsestaan. Ei lapselta voi vaatia, että hänen on huolehdittava yksin koko perheestä, se on äitien tehtävä. Alkoholisoituneen äidin lapset, joutuvat huolehtimaan äidistään usein jopa kotoa muuton jälkeen. Äidin hoitoon saamisessa on monta kynnystä, äiti ei välttämättä itse halua hoitoon, jolloin hoidon saaminen on liki mahdotonta. Vaikeinta onkin saada äiti tiedostamaan ongelmansa, ja sitä kautta hakemaan itse apua.

Lapselle parasta olisi päästä johonkin mukavaan sijaisperheeseen, mutta äiti on kuitenkin aina äiti. Lapsi voi tuntea vihaa äitiään kohtaan, koska tämä juo. Harva muistaa että alkoholismi on sairaus. Suurin osa haluaisi lopettaa juomisen, mutta useimmat eivät pysty siihen ilman apua.

Asiasta puhuminen ja siitä kertominen voi helpottaa, niin lapsen kuin äidinkin oloa. Onkin hyvin tärkeää puhua asiasta jonkun kanssa. Harva uskaltaa huomauttaa äidilleen juomisesta, varsinkin silloin kun hän on selvin päin, miksi pilata hyvää tunnelmaa valittamalla. Helpompi on valittaa asiasta äidille silloin kun hän on humalassa. Mikäli lapsi uskaltaisi keskustella asiasta äitinsä kanssa silloin kun hän on selvin päin, äiti voisi tajuta että hänen ongelmansa vaikuttaa myös lapseen. Sitä kautta äiti voisi hakeutua hoitoon.

Äidin alkoholismi on vaiettu asia, josta ei yleensä viitsitä puhua. Alkoholistille ja hänen perheelleen on kuitenkin helppo löytää apua. Laitoin googleen hakusanaksi "alkoholisti äiti" ja löysin monia keskusteluryhmiä joissa keskusteltiin äidin (tai isän) alkoholismista. Aluksi voikin olla helpointa puhua ongelmistaan nimettömänä, mutta myöhemmin olisi hyvä saada myös henkilökohtaista tukea